Sählypallosta linnunleluksi

Jos suinkin laittaa mielikuvituksen kehiin, voi mitä moninaisimmista esineistä saada leluja lemmikeilleen, kunhan varmistaa että materiaali on siihen soveltuvaa. Tässä ohje miten sain sählypallosta linnuille helposti täytettävän namijemmalelun.

Tarvikkeet:
- Puhdas sählypallo
- Pieni kukkaruukku (ostin itse Kärkkäiseltä, mutta näitä saa askartelukaupoistakin)
- Nauhaa
- Itse laitoin vielä varulta nauhankiristimen

Tein sählypalloon terävällä puukolla isomman reiän. Siitä ei tullut todellakaan kaunis, muttei se haittaa kun se jää piiloon. Laitoin sählypallosta läpi nauhan sitoen toisen pään ison reiän vastakkaiselle puolelle (eli tekemällä nauhaan sählypallon reikää suuremman solmun, tähän voi ripustaa halutessaan esim. ison helmen tai kilikellon). Saman nauhan vedin läpi myös pienestä kukkaruukusta, niin että ruukku tuli nurin päin peittämään isoa aukkoa. Lopuksi laitoin kukkaruukun päälle kiristyssysteemin, etteivät linnut saisi ruukkua nostettua ja päätään pallon ja ruukun väliin. (Tosin neitokakadun kokoinen lintu ei saisi ruukkua nostettua nauhan kantikkuuden ja kitkaisuuden ja ruukun painon vuoksi, mutta laitoin varmuuden vuoksi ja tuollainen kannattaa laittaa jos käyttää pyöreää nauhaa.) Nyt sählypallon saa täytettyä hyvin kätevästi ja nopeasti kerralla!

Kätevimmin sählypallon täyttää hirssin palasilla. Tätä virikettä voi käyttää myös muilla linnuilla kuin neitokakaduilla, ainakin pienemmillä. Ehkä soveltuisi suoranokkaisillekin kavereille, en tiedä. Isommille linnuille ei kannata laittaa, sillä niiden nokkavoimat riittävät hajottamaan pallon ja irrottamaan siitä muovia.

Pulunpojan seikkailut

Kävin tänään Ainolanpuistossa heittämässä puluille hieman pähkinöitä, kun oli niin upea ilmakin! Huomasin "normaalien" pulujen joukossa nuoren pulun! Se oli todella nuori, varmaan aika vasta pesästä lähtenyt, sillä se oli hyvin pieni, sen vahanahka ei ollut kunnolla muodostunut, sen siivet olivat lyhyet ja sillä oli muutenkin ihan "vauvan" höyhenpuku vielä päällä. :) Tosi suloinen ilmestys!

(Note: Poiketen esimerkiksi sorsista ja kanalinnuista, pulun poikaset kuoriutuvat rumina ja kaljuina. Emot hoitavat niitä pesässään kunnes poikaset ovat suunnilleen lentokykyisinä, jonka jälkeen ne jättävät pesän. Tässä vaiheessa poikaset eivät ole enää mitään poikasenpörröisiä pieniä piipittäjiä, vaan normi-ihmisen silmään vain hieman aikuista pulua pienempiä puluja.)

Pulujen ja sorsien lisäksi puistossa oli kuitenkin jotain muutakin. Rohkea varisperhe. (Jälleen variksen "poikaset" olivat niin aikuisia, että ne tunnisti lintuihmisenä vain suloisista nappisilmistä ja himppasen pienemmästä koosta aikuisen variksen rinnalla.) Varikset olivat huomanneet selvästi tämän nuoren pulun, ja kuinka kokematon se oli. Pulunpoikanen osasi lentää, mutta se ei ollut siinä yhtä nopea ja ketterä kuin aikuset kyyhkyt. Niinpä pieni pulu oli armottomasti varisten uhrina. Varikset yksi toisensa jälkeen jahtasivat juuri tätä pientä pulua, joka juoksi karkuun ja lennähti parin metrin matkoja pakosalle. Ainoa turva oli ihminen, sillä varikset pysyivät ihmisistä parin kolmen metrin päässä, missä pulut uskalsivat tulla ihan jalkoihin.

Puluparka oli kuitenkin liian typerä ja pahaa-aavistamaton sillä se ei osannut paeta variksilta pitkällä tähtäimellä. Niinpä kerta toisensa jälkeen se jäi varisten nokittavaksi. Yhden hyökkäyksen sain videollekin, ajattelin olla kylmä ja antaa luonnon hoitaa osansa (täytyyhän variksienkin syödä), mutta pulunpoikasen tuskanhuudot olivat liikaa ja menin väliin.

Pian pulu oppikin, että sen täytyy lentää pidemmälle päästäkseen pakoon. Se ei kuitenkaan aavistanut, että saisi kaikki neljä varista peräänsä yrittäessään lentää sorsalammen yli! Varikset hyökkäsivät pulun kimppuun keskellä lampea, ja jäivät rannalle ihmettelemään kun pulu kellui vedessä! Pulu ei tietenkään päässyt enää siivilleen, sillä sen sulat olivat läpimärät. Se ui kuitenkin rantaan siipiään räpytellen, ja onnekseni se ui rantaan suoraan kohdalleni.

Poimin pienen, litimärän pulun käsiini, ja se näytti sulat märkinä ja kehoa vasten painautuneina vielä entistäkin pienemmältä. Vein pienoisen talteen ison jäteastian luo, jonka alle jäi noin 20-30 cm kokoinen kolo. Toivoin että kyyhky tajuaisi jäädä sinne alle kuivattelemaan ja palauttamaan voimiaan, sillä jos se lähtisi kävelemään minnekään, se olisi automaattisesti variksenruokaa. Pieni parka oli jahdista, uimisesta ja ihmisen käsittelystä ihan suunniltaan, ettei meinannut pysyä jaloillaan. Kävin vielä parin minuutin päästä kurkkaamassa pienoista, se oli päässyt jo jaloilleen ja kökötti kurjan näköisenä jäteastian alla.

Normaalisti lintuja kannattaa käsitellä painamalla niiden siivet kehoa vasten, jotta ne eivät pyristele. Tämä kaveri oli kuitenkin liian voimaton siihen, ja siivet vain roikkuivat.

Lintuleipäkokeiluja nro kaksi

Edellisellä kerralla kokkaillessa kokeilin kahta erilaista "reseptiä." Tällä kertaa kokeilin Pinkun Kaijuli-foorumille kirjoittaman ohjeen mukaisesti. Ohje oli hyvin yksinkertainen: kiinteää (ei siis juoksevaa) hunajaa, kananmuna ja siemeniä. En onnistunut saamaan seoksesta kiinteää, vaan se vaikutti murutaikinalta. En siis saanut siitä muotoiltua mitään hienoja tankoja, joten levitin vain koko massan noin 1,5 - 2 cm paksuiseksi lätyksi uuninpellille.

Luotin ohjeeseen liikaa, sillä kellon pirahtaessa 10 minuutin kohdalla keittiössä haisi jo vähän palanut... Ja lintukaakku oli reunoilta hieman mustunut. Koko kakku tuntui menneen ihan penkin alle, sillä se tuntui pehmeältä ja samalta kuin ennen paistoa. En kuitenkaan tullut ajatelleeksi että uunissa hunaja on luultavammin sulanut ja vasta jäähtyessään se jähmettyy. Hieman jäähdyttyään kakku ei vaikuttanut enää läheskään niin pahalta! Valitettavasti se jämähti kiinni leivinpaperiin suurimmaksi osaksi, mutta jäähdyttyään irtosi helposti.

Päiviä jäähtyneenä kakku oli yhä limaista, sillä hunaja ei ilmeisesti kovin hyvin kovetu ja kuivu. Kakkupalat sai leikattua isosta levystä erilaisiksi saksilla (tai voisi käyttää veistäkin). Pystyisi sitä taittamaan myös käsin, mutta murenee tällöin helpommin. Irrallaankin tarttuvat toisiinsa kiinni jos erehtyy laittamaan ne pinoon. Valitettavasti, vaikka nämä kakkuset muistuttivat koostumukseltaan aika paljon kauppojen siementankoja (limaisuutta lukuunottamatta), eivät ne meidän linnuille kelvanneet lainkaan. Rotille sitävastoin kelpasi, mutta suurimman osan kiikutin parempaan käyttöön muille lintuihmisille. Pari palasta jätin itselleni rottien syötäväksi.

Rottamiittailua

Tänään pidettiin Oulun seudun rottailijoiden kesken pienimuotoinen rottamiitti! Paikalla oli laskelmieni mukaan 8 rottahullua rotanomistajaa, ja kokoonnuimme Tiinan kotona. Toisin kuin esim. koirien kanssa, rottamiiteissä osallistujien rotat jäävät yleensä kotiin, sillä vieraat rotat eivät osaa leikkiä keskenään iloisesti kuin vieraat koirat.

Rottia oli kuitenkin talossa enemmän kuin Tiinan rotat, sillä Piia toi mukanaan muutaman naperon, jotka jatkoivat uusiin koteihinsa miitin kautta.

Uusi poju menossa uuteen kotiin, ja Tiinan Amalia tutkimassa.

 Heikkohermoisempia olisi voinut hieman heikottaa, kun rotat juoksentelivat tottuneesti ruokapöydällä. Pöydän antimia vähän varasteltiin ja maisteltiin, mutta eipä tuo rottaihmisiä hetkauttanut, vaan rotannuolaisemat kalaleivätkin syötiin mutisematta pois. Täytekakku oli rotille vastustamaton, ja Tiina saikin olla vähän väliä nostelemassa ahneita siimahäntiä pois kakun kimpusta. Saivat rotat sentään nuolla lautaselta kermavaahdon jämiä lohdutukseksi. :P

Roosa pöydän antimista nauttimassa.

Oli tosi hauskaa päästä jauhamaan rotista seurassa, joka ei kertaakaan nyrpistäisi nenäänsä mokomille tuholaiseläimille ja niiden päättömille touhuille! Läppä lensi ja hauskaa oli! :D

Ihana Siiri, joka lauantaina pääsi OSJH:n jyrsijänäyttelyn BIS-kehään!

Paperlady AKA vappuhuiska

Ehkä tähän mennessä rumin ja karmivin askartelemani lelu lemmikeilleni. :D Monissa amerikkalaisissa nettikaupoissa on papukaijojen lelut laitettu muutamaan kategoriaan: täytettävät namijemmalelut (jotka ovat kovaa akryyliä tai metallia, eikä niitä ole tarkoitettu tuhottavaksi vaan älyllä käytettäväksi), tuhottavat namijemmalelut, puulelut, tutkittavat lelut (nämäkin yleensä akryyliä/metallia) sekä silputtavat lelut ("shreddable toys"). Silputtavat lelut sisältävät yleensä paljon paperia, sisalia, kookoskuitua tai jotain muuta puuhun verrattuna pehmeää ja helposti tuhottavaa materiaalia. Silputtavat lelut sopivat yleensä papukaijoille kokoon katsomatta, sillä haasteena ei ole materiaalin kovuus vaan se että tuhottavaa on yleensä paljon! (Ja sotku sen mukainen ymmärrettävästi. :P)

Osa leluista muistutti lähes erehdyttävästi suomalaisten vappuhuiskia... Jo joskus keväällä muistan katselleeni vappuhuiskia sillä silmällä, että siinä olisi monelle eläimelle hauska lelu tuhottavaksi! Vappuhuiskan materiaaleista ei kuitenkaan voi olla varma, sillä niitä ei yllättäen ole tarkoitettu suuhun laitettaviksi. Onneksi netistä löytyi vappuhuiskan teko-ohjeet!

Tuumasta toimeen! Käytin omaan "vappuhuiskaani" normaalia, vähintään 2 viikkoa kuivunutta, sanomalehtipaperia, sekä vedellä laimennettua puuliimaa. (Suurinsosa puuliimoista, paperiliimoista jne. esim. Erikeeper ovat kuulemma turvallisia eläimille, vaikka vahingossa sitä nielisivätkin.) Huiskan valmistuttua vein ajatusta hieman pidemmälle, ja tein sille vielä vartalon. Ja näin syntyi paperileidi! Täytyy myöntää, että aika häiritsevän näköinen siitä tuli. :D

Kaikenkaikkiaan rakensin paperileidin näin:
- Noin 5cm kokoiseen puunpalaseen on toiseen päähän porattu läpi menevä reikä. Umpinaiseen päätyyn tätä puunpalaa rakensin noiden linkkaamieni ohjeiden mukaisesti tuon huiskan.
- Vartalona on wc-paperihylsy, johon on leikattu oikealle kohdalle käsipuun aukot samoihin kohtiin.
- Käsipuu on yhtenäinen, jossa on keskellä reikä.
- Pää on 1,5 cm paksu puunpala, jossa on keskellä läpimenevä reikä, ja hiussaparoiden kohdilla noin 1 cm halkaisijaltaan olevat reiät, joihin on tungettu huiskan tapaan tehdyt minihuiskat hiuksiksi.
- Kaikkea pitää kasassa naru, joka ensin solmitaan hamehuiskan runkopuussa olevaan reikään, ja pujotetaan sitten kaikkien osien läpi. Pään päälle solmu pitämään koko jutun kasassa.

Tämä virike on todellakin sellainen, jonka parissa eläin viettää hetken jos toisenkin! Tosin kesäaikaan kannattaa suosia tuhottavia juttuja ulkoa, esim. puun oksia lehtineen, mutta talvisin ei tuollaista mahdollisuutta kovin ole. Kannattaa välttää virikkeen käyttöä eläimillä jotka syömällä syövät paperia, ja linnuilla joiden ei toivota pesivän: liiallinen pesämateriaalilla leikkiminen voi innostaa epätoivottuihin pesimäintoiluihin.

Tämä virike käy lintujen lisäksi myös monille jyrsijöille, tein samanlaisen (paitsi pienemmän ja ilman leidiosaa) myös rotilleni, josta ne käyvät repimässä paperia pesänpehmikkeeksi! :)

Hunajamelonin siemeniä

Ostettiin kotiin syötäväksi hunajameloni, ja olin miettinyt jo aiemmin voisiko hunajamelonin siemeniä syöttää eläimille. Pienen tutkimuksen jälkeen sain tietää, että kyllä saa. Hunajamelonin siemenet ovat siitä vielä hyviä, että ne ovat yhtenä könttinä hedelmässä, eivätkä ympäriinsä ripoteltuna kuten vesimelonissa, joten ne on helppo kerätä talteen.

Laitoin huuhdellut siemenet sanomalehden päälle kuivumaan, mutten malttanut olla antamatta pientä maistiaista rotilleni... Ja menestys! Rotat tykkäsivät siemenistä todella paljon! Luulen että omat linnut eivät arvosta tätä vierasta ja epäilyttävää herkkua yhtä paljon, mutta ainakin rotille maistuu vaikka linnut jättäisivätkin syömättä. :)

Linnunleluja nahkasta

Nahka taipuu moneksi. Mummoni toi nahkakaupasta ylijäämänahkaa, mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä sellaista. Tällä kertaa syntyi tämmöinen tikkuinen mustekala. Leikkasin ensin mustekalaa muistuttavan palan nahkaa, jonka jälkeen kastelin sen, ja kiedoin sen "lonkerot" tikun ympärille. Annoin kuivua, jolloin nahka jäi kiemuraiseksi. Laitoin jokaisen nahkasiivun päähän jäätelötikun (jotka olin askarrellut jo aiemmin), ja solmut päähän. Valmis! (Tosin en vielä tehnyt mitään kiinnitysmekanismia.)

Nahka on siitä hyvää materiaalia, että se on niin jäykkää, että siihen ei lintu voi kovin helposti takertua, kunhan nauhat pitää fiksun pituisena. Se ei myöskään lähde purkautumaan eikä lintu voi siten saada siihen samalla lailla kynttään kiinni kuin normaaliin naruun.