Linnunleluja nahkasta

Nahka taipuu moneksi. Mummoni toi nahkakaupasta ylijäämänahkaa, mahdollisimman puhdasta ja käsittelemätöntä sellaista. Tällä kertaa syntyi tämmöinen tikkuinen mustekala. Leikkasin ensin mustekalaa muistuttavan palan nahkaa, jonka jälkeen kastelin sen, ja kiedoin sen "lonkerot" tikun ympärille. Annoin kuivua, jolloin nahka jäi kiemuraiseksi. Laitoin jokaisen nahkasiivun päähän jäätelötikun (jotka olin askarrellut jo aiemmin), ja solmut päähän. Valmis! (Tosin en vielä tehnyt mitään kiinnitysmekanismia.)

Nahka on siitä hyvää materiaalia, että se on niin jäykkää, että siihen ei lintu voi kovin helposti takertua, kunhan nauhat pitää fiksun pituisena. Se ei myöskään lähde purkautumaan eikä lintu voi siten saada siihen samalla lailla kynttään kiinni kuin normaaliin naruun.

Monipuolinen tuoreruokavalio

Monille lemmikkieläimille erilaiset tuoreet kasvikset muodostavat tärkeän osan ruokavaliosta. Eniten tämä painottuu latvustoruokailijapapukaijoilla, sekä eläimillä jotka luonnossa syövät pitkälti yksinomaan tuoreita kasviksia kuten esimerkiksi iguaanit ja maakilpikonnat. Valitettavasti varsinkin monilta papukaijanomistajilta tuntuu unohtuvan, että ei riitä että papukaijalle tarjotaan jotain tuoreruokaa, vaan tuoreruoan tyyppiinkin pitäisi kiinnittää huomiota. Hyvin usein se, mikä unohdetaan, on se mikä hallitsee lajin ruokavaliota luonnossa...

Aikalailla kaikkien papukaijojen tuoreruokavalion tulisi pohjata tummiin, lehteviin kasviksiin. Mutta mitä ne oikein ovat? Englanniksi Dark, leafy greens -syötävät ovat sitä, mitä Suomessa on kesäisin luonto pullollaan! Voikukka, apila, horsma, piharatamo, vesiheinä vain muutama pihapiirin kasvin nimetäkseni. Silti monen lemmikkilinnun tuoreruokavalio koostuu siitä mitä ihmiset syövät itse: omenaa, kurkkua ja muita jääkaapin tai hedelmäkorin antimia. Vaikka toki hedelmät ja vihannekset kuuluvatkin kiinteästi papukaijan ja useimpien muiden kasvinsyöjien tuoreruokavalioon, ei ruokavalion tulisi painottua niihin!

Tässä esimerkkinä neitokakadun, undulaatin ja muiden "ruohoparakiittien" tuoreruokaympyrä (tästä on siis vähennetty täysin siementen osuus):

(Arvot keskimääristä, oikeasti tuoreruokavalion prosenttimäärät:
- Tummat lehtevät kasvikset 10-30%
- Vihannekset 5-20%
- Marjat 5-15%
- Hedelmät 1-10%
- Eläinproteiini 5-10%)

Tämä ei ole tietenkään ehdoton optimi, sillä luonnossakin erilaisten ruokien saatavuus vaihtelee vuodenajan mukaan. Joka päivä ei ole siis pakko laittaa tarjolle koko ruokaympyrää kaikkine vivahteineen! Kunhan ympyrä muodostuisi tasapainoiseksi ja kokonaiseksi esimerkiksi viikon, kuukauden tai edes vuoden aikana. Suomen hankaluus on se, että vihreitä lehtikasveja pursuilee ulkona kesäisin, mutta talvella tuon puolen toteutus voi olla haastavaa. Kannattaa kuitenkin koluta markettien yrttiosastoja, sillä esim. basilika, rucola, minttu ja tilli kuuluvat tähän ryhmään. Kasveja voi myös kasvattaa itse, esim. versottamalla herneitä (tosi helppoa!) tai kasvattamalla kasveja lintujen omista siemenistä. Myöskin turvallisten huonekasvien tarjoaminen monipuolistaa talvista tuoreruokavaliota. :)

Linkkaamani ruokaympyrä on kotoisin sivulta HolisticBirds, mutta koska papukaijojen ruokavaliota ei ole millintarkkaan tutkittu ja elinalueet ja lajit vaihtelevat runsaasti, ovat ruokapyramidit enemmän suuntaa-antavia kuin ehdoton totuus. Kuitenkin sen verran niihin ainakin itse luotan, että uskon lemmikinomistajan velvollisuuden olevan tarjota elätilleen tuoreruokana muutakin kuin iänikuista omenaa ja kurkkua. ;)

Vartevaa kastelukannua

Kotiloterraarion kasteleminen voi joskus olla haastavaa hommaa. Mikäli terraario on suuri ja kotiloille on tarjottu runsas turvekerros kaiveltavaksi, ei välttämättä turpeen sumuttaminen riitä. Turpeen tulee olla läpikotaisin kosteaa, ei vain pinnalta. Joku vinkkasi, että turpeen voi kastella kastelukannulla. Ison, painavan kastelukannun kanssa häärääminen lasiterraarion ja laminaattilattian ympäristössä ei tuntunut kovin luotettavalta idealta, joten ajatusnystyrät joutuivat töihin.

Kymmenlitraisen suuren kastelukannun kanniskelu sisätiloissa tuntui hieman liioitellulta tarpeeseeni, joten ostin lasten kastelukannun kyseiseen tarkoitukseen. Näin kesäaikaan niitä löytyy monista normaaleistakin kaupoista. Toki sisäkasvien kasteluun tarkoitettuja kapeakärkisiä kannuja löytyy kasvipuolelta kauppoja ympäri vuoden, mutta halusin kannun, jossa on tuollainen "jakonokka", joka jakaa vedentulon pisaramaiseksi sateeksi yhden kiinteän vesivanan sijaan. Sellainen lopulta löytyikin, ja irroitettava nokkaosa on vain plussaa...

Huomasin, että turhaanhan minä tungen koko kastelukannua terraarioon, sillä riittäähään tuohon vain pienestä raosta kastelu. Tämä kuitenkin vaati kastelukannuun lisäletkun askartelun. Sattumalta normaali puutarhaletku oli aikalailla täydellisen kokoista!

Pientä modailua tarvittiin, mutta sattumalta kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa! Pätkä puutarhaletkua, hieman isompaa vaaleanväristä muoviputkea ja hieman teippiä suurentamaan puutarhaletkun läpimittaa puolella millillä.

Palasina ja kasattuna. Palat voi vain työntää kiinni toisiinsa, en nähnyt tarpeelliseksi käyttää liimoja tai silikone, jotta koko jutun voi halutessaan purkaa täysin.

Hedelmien kuivattelua

Omat lintuni syövät hyvin nirsosti mitään tuoretta, tai oikeastaan mitään joka joskus oli tuoretta. Vaikka päivittäin tarjoankin niille pienen määrän tuoreruokaa nokan alle pakkotutkintaan, jotta hieman edes tottuisivat siihen, voi tuoreruokaa tyrkyttää linnuille muutenkin. Yksi vaihtoehto on kuivahedelmät. Ne säilyvät virikkeissä pilaantumatta pitkiäkin aikoja. Hedelmät tarjoavat myös erilaista materiaalia tutkittavaksi ainaisen puun ja pahvin lisukkeeksi. Myöskin useimmille jyrsijöille kuivahedelmiä ja -marjoja voi tarjota syötäväksi.

Käyn ostamassa kuivahedelmiä luomuna ekokaupasta. (On tärkeää ostaa luomua, sillä ei-luomuissa on usein käytetty mitä erilaisimpia säilöntä- ja kuivatusaineita.) Isommat palaset rei'itän ja laitan säilöön odottamaan että teen niistä virikkeitä. Isommista palasista osan ja kaikki pienet palaset lohkon pelletin kokoisiksi muruiksi ja viljelen niitä tyrkylle siemen- ja pellettikuppeihin.

Kaupasta olen ostanut mm.:
- Gojimarjoja
- Ananasta
- Mangoa
- Viikunaa
- Omenaa
- Tomaattia
- Taatelia
- Banaania
- Mustikkaa
- Mansikkaa
- Mulperimarjoja

Itsekin olen kuivatellut joitain hedelmiä ja vihanneksia. Mitään hienoa kuivatustelinettä minulla ei ole, vaan olen leikannut kuivatettavista kasviksista ohuen ohuita siivuja ja levittänyt ne ilmavasti kyljelleen laitetun pienen häkin päälle. Tällöin ne saavat ilmaa kaikille sivuille kun ne makaavat ritilän päällä. Itse olen kuivanut isoina, virikkeisiin ripustettavina paloina sekä pienempinä palasina:
- Mansikkaa
- Omenaa
- Kiiwiä
- Porkkanaa
- Pihlajanmarjoja
- Appelsiinia
- Juustoa (vaikkei se olekaan kasvis)

Riippuu kovasti lemmikistä miten kuivahedelmiä kannattaa tarjota. Mikäli eläin on nirso, kuten omat lintuni, kannattaa kuivahedelmiä laittaa tarjolle moniin eri paikkoihin ja erilaisissa muodoissa. Mikäli eläimet tykkäävät kuivahedelmistä, kuten rottani, niitä kannattaa käyttää virikkeiden sisällä herkkuina sekä tietty kädestä tarjottavina makupaloina voimistamaan lemmikin ja omistajan suhdetta.

Iines antibioottikuurilla

Pientä taukoa bloggaukseen, sillä ajatukset on olleet hieman muualla... Iines nimittäin osoitti olevansa huonovointinen tuossa vähän yli viikko sitten. Kopion tekstini lähes suoraan ketjusta jonka aloitin Kaijulin foorumille.

Ensimmäinen osa kirjoitettu 2.7.2012 yöllä:

Meillä siis Iines on ollut krooninen munija ja on ilman pesää puskenut maailmaan varmaan toistakymmentä munaa aina ilman ongelmia. Joskus ensimmäisillä kerroilla huolestuin, sillä linnun pyrstö oli alaspäin sojottavampi kuin aiemmin ja lintu vaikutti tuskastuneelta. No, kyllähän sitä varmasti on polttoja kun puskee maailmaan lähes päänsä kokoista munaa. En ajatellut että Iineksellä muna jumittuisi kovin, sillä se ei ole ensimunija, vaan kloaakin luulisi jo "venyneen" edellisten munintojen myötä. Samoin en pidä linnuillani pesää ja viimeiseen puoleen vuoteen munia ei ole ollut sillä olen saanut järkättyä olot niin että pesäintoilu on pudonnut aikalailla nollaan.

"Normaalia" munintaaedeltävää pyrstönroikutusta

Huomasin Iineksen roikottavan pyrstöään kuten joskus aiemminkin ennen onnistunutta munintaa. En siihen kiinnittänyt paljoa huomiota, ennen kuin huomasin pyrstön "roikkuvan" vielä seuraavanakin päivänä. Yleensä pyrstö on alaspäin suuntautunut vain enintään muutamaa tuntia ennen munimista ja sen jälkeen palautuu normaaliksi. Huomasin tuon lisäksi pian, että Iineksen lentokyky ei ollut enää entisensä. Tai lentokyky ehkä oli, mutta laskeutumiskyky ei! Se ei tuntunut saavan orresta otetta, vaikka osuikin muuten hyvin ja siivet kantoi. Laskeutuminen oli räpistelyä, ja samalla huomasin että pelkästään orrella siirtyminen kävellen sai rouvan siivet löyhyämään.


Tänään sitten otin Iineksen kiinni ja hoidin netistä löydettyjen ohjeiden mukaisesti juuttuneen munan kanssa. Tietenkään kaikkeen netistä luettuun ei saa luottaa, mutta ohjeet olivat sellaiset ettei niistä voisi olla kovin paljon haittaa vaikka tekisinkin väärin tai ohjeet olisivat virheelliset. Laitoin laakeaan astiaan lämmintä vettä, otin linnun kiinni ja hieroin ruokaöljytyin sormin varovasti linnun kloaakkia, tämän pitäisi kuulemma rentouttaa lihakset että lintu päästää munan ulos. Ohjeiden mukaan olin todella varovainen, etten rikkoisi juuttunutta munaa linnun sisälle, joka olisi mahdollisesti kohtalokasta. Mitään munaa ei kuitenkaan tuntunut, eikä ennen toimenpidettä linnun peräpää näyttänyt pullistuneelta, ainoastaan ulosteista hieman likaiselta välittömästi klokaakkiaukon läheisyydestä (vaikka likaisempiakin olen nähnyt esim. eläinkaupan muuten terveillä ja pirteillä undulaateilla).


Mitään ei käynyt munan kannalta, lintu ei muninut eikä ulostanut toimenpiteiden johdosta. Hengitti vain HYVIN raskaasti nokkaa availlen. (Iines on siis villi lintu joten tilanne oli sille varmasti todella stressaava.) Juotin Iinestä hieman sormenpäästä, sillä en tiedä oliko se osannut käydä juomakupilla juomassa, sillä sinne pääsee vain lentäen tai verkossa kiiveten, ei siis ortta pitkin. 


Vaikka lintu hengitti raskaasti, se oli silti hyvin rauhallinen muuten, ehkä siksi että sen jalat tuntuivat voimattomilta. Se puristi kyllä sormesta jos sen jalkoihin laittoi, mutta jos sormea ei ollut, se ei seissyt vesiastiassa omin jaloin vaan jalat liiankin rennonomaisesti taaksepäin suuntautuneina. Myöskin sairashäkissä orrelle sormelta siityminen oli vaivalloista. Orrelle päästyään kuitenkin pysyi siinä, yhä raskaasti hengittäen. 


Nyt Iines on siis sairashäkissä, lämpölamppu lämmittää toista puolta, ja laitoin tarjolle paljon hirssejä orsien lähelle ja myös pohjalle, ruokakupin sekä kaksi vesikuppia: orren viereen sekä pohjalle. Huomenna toivottavasti menemme eläinlääkäriin (ajanvaraus aukeaa 8.30, toivon että saisin jo huomiselle ajan Oulun ainoalle lääkärille johon luotan edes hieman lintujen suhteen). 


Huoli on erittäin kova, selviääkö Iines edes yön yli, sillä se vaikutti niin kamalan stressaantuneelta ihmisen käsittelyssä villinä lintuna.  Vaikka Iines onkin varmasti maailman kiltein neitokakadu ikinä, sillä se ei koskaan, missään tilanteessa ole purrut. Ei edes kun kamala omistaja sieppaa sen pakkokylpyyn.


Kommentteja, kokemuksia jne. vaikka ei täällä foorumilla lintulääkäreitä olekaan? Onkohan kyseessä edes mikään munintaan liittyvä, sillä en huomannut linnun peräpäässä mitään kovin silmiinpistävää. Toki en ole ennen tähyillyt likomärän linnun perää, mutta mitään munankokoista pullistumaa ei ainakaan ollut. Vai laitanko nyt vain munan syyksi, sillä lintu on (ollut) krooninen munija, vaikka kyseessä voisi olla vain alapään halvaus. Toki pohdin myös, voiko juuttunut muna painaa hermoja niin pahasti, että lintu menettää alaraajojensa hallinnan.


Saman vuorokauden puolella päivällä kävin Iineksen kanssa Eläinlääkäriasema Lemmikissä tutkimuksissa, ja ainakin röntgenin myötä tuli selville ettei kyseessä olekaan jumimuna! Tosin kyllä kuulemma jumiutuneen munan tuntisi tunnustellessa hyvin, eikä eläinlääkärikään tuntenut sitä. Jotain sisäistä tulehdusta epäiltiin ja Iines laitettiin kaksi viikkoa kestävälle antibioottikuurille. Voimat vaikuttavat palautuvan vähitellen, vaikka toki toipilashäkissä liikkumista on hankala tarkkailla, kun tilat on rajallisen kävelyyn ja kiipeilyyn, ja lentäminen pienessä häkissä on käytännössä mahdotonta.

Toipilas tänään.