Onnea rotat 1w!

Pihla täytti tänään vuoden! Isosisko Hilla täytti jo 21. päivä, mutta tänään juhlistettiin molempia. Rotat saivat lahjaksi uusia riippareita sekä tietenkin synttärikakun! Kakku on rakennettu ympyräksi leikatuista leivänpalasista, välissä on porkkana-, kurkku- ja omenaraastetta. Päällä kuorrutteena omenamuusia sekä lintujen hedelmäpellettejä murskattuna "nonparelleina."

Balsapuu ja värjäyskokeilu

Olin kauan pohtinut, mistä saisi läheltä ja helposti balsapuuta. Balsapuu on siis erityisen kevyt ja pehmeä puu, ja pohdin että se sopisi mainiosti pienille neitokakaduille, joiden nokkavoimat eivät normaaliin puuhun kovin tehoa. (Omituista kyllä, normipuisia leluja ei juurikaan jakseta tuhota, mutta ovenkarmeja ja paksuja orsia kylläkin...) Löysin vihdoin sellaista Kärkkäisen leluosastolta, onhan balsapuu kaiketi pienoislentokoneissa eniten käytetty puulajike. Balsalankku maksoi 2,10 euroa, ja kooltaan se oli 6mm paksu ja 10x100 cm kokoinen.

Balsapuun työstäminen on helppoa! Sitä olisi kohtuullisella vaivalla saanut leikattua terävällä, sahalaitaisella keittiöveitselläkin, mutta menin vielä helpomman kautta ja käytin rautasahaa. (Rautasahan piikit ovat normaalia sahaa pienemmät, normaali saha olisi saattanut repiä balsaa liikaa, kuin yrittäisi paperia sahata.) Balsapuuta tarvitsi sahata vain yhteen suuntaan, puun syiden mukaisesti se lohkesi käsin taittamalla helposti. Tein palasista eri kokoisia suorakaiteita. Tietenkin ympyrät, tähdet ja kolmiot olisivat tuoneet vaihtelua mutta niiden tekeminen olisi ollut todella paljon monimutkaisemaa ja aikaavievää. Porasin puupaloihin reikiä samoin tavoin kuin jäätelötikkuihinkin: osaan keskelle ja osaan laitaan, niin niitä voi käyttää leluissa eri tavoin. Akkuporakoneen akku loppui kesken työn, mutta onneksi balsapuu on niin pehmeää että siihen sai sievät reiät vain ruuvimeisselillä painamalla!

Balsapuutakin värjäsin, tosin nyt en laittanut keltaista lainkaan kun jäätelötikuissa se ei edes toiminut. Jaoin tikut neljään kasaan: luonnonvärisiksi jätettäviin sekä värjättäviin: sinisiin, vihreisiin ja pinkkeihin. Vuorokauden värivedessä liottuaan yllätyin, sillä balsaan väri ei tarttunut läheskään niin hyvin kuin jäätelötikkuihin. Sininen ja vihreä jäivät haaleiksi, pinkki oli vain pinkki. (Punainen, siis magentan värinen elintarvikeväri on kylläkin todella tarttuvaa jostain syystä! Sillä sotkee liiankin helposti niin astiat, keittön työtasot kuin ihonkin ja lähtee pois joko rankasti hinkkaamalla, ajan mittaan kulumalla tai ei lainkaan.)

Tein palasista ihan normaaleja roikkuvia jyrsimisleluja (tosin kaikkia en vielä käyttänyt edes) pujottamalla puupaloja sisalnaruun. Laitoin palasten välille aina solmut, jolloin lelusta tuli ilmavampi ja myös siksi, että jos linnut jyrsivät yhden solmuista auki, eivät kaikki palaset tipu lattialle. Pystyyn kasatusta lelusta tuli hieman kiemura, sillä balsa on hyvin kevyttä ja rullalla ollut sisal oli korkkuruuvin muotoon jäänyttä.

PS: Vaikka tageina ovatkin linnut, voi balsapuuta laittaa myös muille eläimille. Ainakin rotat koittivat hampaitaan lattialla lojuviin balsapalasiin ihan mieluusti. ;)

Esittely: Tiikerikotilo Gary

Tiikerikotilot (Achatina achatina) olivat olleet mielenpäällä vuosia. Kotilot olivat jo tuttuja, ja jossain välissä nyt isompana myös akaattikotilo lukuisine värimuotoineen viehätti. Ajattelin kuitenkin ottaa askeleen ylöspäin haastavampaan kotilolajiin, tiikerikotiloon. Haaveilin ja suunnittelin vuosia, ja välillä tuntui etten koskaan saisi toimivaa lämpö- ja kosteusjärjestelmää. Vähitellen kun vaan luki ja luki ja luki, suunnitelmat hahmottuivat kunnolla.

Viime kesänä tiikerikotilojen kasvattajia oli Suomessa ehkä kolme, mikä on kohtuullisen paljon verrattuna siihen että muutama vuosi sitten ainoa vaihtoehto oli tuoda kotilonsa ulkomailta. Tänä vuonna suomalaiset tiikerikotilokasvattajat olivat kuitenkin kadonneet jonnekin kiven rakoon. Kunnes Desire's kotilot -kasvattaja toi Suomeen kolme tsekkiläistä tiikerikotilonuorikkoa! Varasin häneltä näistä yhden pienokaisen.

Viimeiset valmistelut ennen kotilon saapumista, terraarion ilmaston järkkääminen. Tiikerikotilo on akaattikotiloa vaativampi laji. Siinä missä normaali akaattikotilo pärjää huoneenlämmössä ja kevyellä sumutuksella, tiikerikotilon terran lämpöjen pitäisi olla mielellään 25-30 astetta ja ilmankosteus todella korkea. Jännitetään nyt sitten onnistunko pitämään olot kohdallaan, mutta muutaman päivän kokemuksella vaikuttaa ihan hyvältä. :)

Gary, eli suomalaisittain Kari on saanut nimensä Paavo Pesusienen kotilolta (kissalta). :D Gary on vielä nelisenttinen rääpäle. Saapui meille eilen, eli 20.6., ja heräili heti terrassa kun sumutin sitä ja laitoin ruoan äärelle. Gary söi hieman omenaa ja kasviksia ennen kuin painui unille.

Laitan tähän nyt hieman perustietoja, sillä sain jo kysymyksiä mitä nämä syövät, vaikka luulin sen olevan ihmisille itsestäänselvyys... :P Tiikerikotilojen hoito on samanlaista kuin akaattikotiloidenkin, siis muuten kuin ilmaston osalta. Ruoka kasvipainotteista mutta myös sieniä ja kohtuullisia määriä proteiinia voi antaa. Kalkki on tärkeää että kotilo voi kasvattaa kuortansa, joko kalkkijauheena tai seepiansuomuna. Terraarion pohjalle laitetaan turvetta, joka pidetään kosteana. Tiikerikotilo on maailman suurin maakotilo, ja voi kasvaa kuoreltaan jopa yli 20 senttiseksi, tosin lemmikkinä ne jäävät yleensä pienemmiksi. Mikäli kiinnostuit, kotilolajeja on paljon muitakin, ja niistä löytyy juttua Kultakotilo-foorumilta.

Terraarion kannen tekoa

Ehkä tässä välissä voi jo paljastaa, että meille on saapumassa uusi "pieni" perheenjäsen. ;) Terraarioasukki, jolle piti vanhaan akvaarioon saada tehtyä kansi. Vaan ei ihan millainen kansi tahansa, vaan kohtuullisen kosteudenpitävä, tukeva ja johon saisi lämpölampun lämmittämään.

Valaisimena on siis Trixien valaisinkupu, jonka halkaisija on 25 cm. Siinä on valmiina irrotettava suojaverkko, joten iskän kanssa päädyimme ratkaisuun, että itse kanteen ei tulisi lainkaan verkkoa. Lämpölampun kun on joka tapauksessa oltava 24/7 päällä, valaisin suojaverkkoineen tukkisi aukon samalla.

Kantta alettiin rakentamaan vesivanerista. Siihen laitettiin puurimat reunoiksi, jotta kansi pysyy tukevasti paikoillaan. Kuviosahalla leikattiin hieman valaisinta pienempi pyöreä aukko, jossa valaisin verkkoineen pysyy täydellisesti. Pyöreä aukko oli todella hyvä ratkaisu, sillä se on siistin näköinen mutta lisäksi hyvin energiatehokas, sillä nyt lamppu  puskee kaiken lämpönsä terraarioon eikä sen ulkopuolelle turhaan.

Kuvassa siis terran toinen kansi ei ole paikoillaan, yllättäen, mutta se on samanlainen kuin toinenkin, ilman pyöreää aukkoa.

Esittely: Kesyrotat Hilla ja Pihla

Rottapuoli elämästäni oli kauan Mintun ja Nellan jälkeen jäissä. Jonkin vuoden jälkeen se alkoi kuitenkin elpyä. Kaverillani piti tulla rotallensa poikasia, mutta naaras ei useista yrityksistä huolimatta tullut kantavaksi. Oulunseudun rottailijoiden miitissä oli puhe että olisin joskus hankkimassa rottia ja niinpä kesällä 2011 eräs näistä kasvattajista soitti että hänellä ja hänen yhteistyökumppanillaan olisi luovutusiässä piakkoin rottavauvoja! Se tuli yllättäen, vaikka häkki oli seissyt valmiina jo kuukaudenpäivät asukkeja odotellen. Vähän aikaa jouduin vielä odottamaan, sillä Pihla oli Hillaa nuorempi, ja piti odottaa että sekin tulisi luovutusikään.

Pian meille kuitenkin saapuivat pienet lapsoset, Sanders Justified, eli Pihla, ja Sanders Pyhä Anna, eli Hilla. Pihla oli väriltään kauan himoitsemani Agouti, ihana villirotan värinen, tosin Berkshire tuo Pihlalle pieniä valkoisia laikkuja masuun ja hännänpäähän. Hilla on väriltään Suomessa ei-niin-yleinen Stone, kuvioltaan Irish.

Pihla alla, Hilla päällä. Pieninä.

Nykyään Pihla ja Hilla ovat melkoinen parivaljakko. Vaikkeivat ne olekaan sisaruksia, viittaan niihin silti nimillä Isosisko ja Pikkusisko. Pihla jäi jostain syystä Hillaa hieman pienemmäksi (Pikku-Pihla), ja Hilla ei asiaa yhtään auta lihomalla välillä kovin pallomaiseen muotoon. Pihla pitää muotonsa kurissa mm. kiipeämällä pöydälle, hyppimällä verhoihin ja karkaamalla rottahuoneesta. Hilla ei näin agiileihin suorituksiin kykene, mutta on osoittautunut mestarilliseksi taitajaksi housunlahjekiipeilyssä.

Kuten edellistenkin rottien kanssa, näidenkin kanssa aloitettiin temppuilu jo hyvissä ajoin. Omistajan laiskuudesta johtuen temppuvalikoima on vielä kovin pieni, mm. tassunanto, vilkutus, ympäri pyöriminen molempiin suuntiin, renkaan läpi meneminen ja kutsusta luoksetulo. Harjoittelun alla on molempien tassujen antaminen ja "karkkiautomaatin" käytön opettelu.

Niinivirike

Lidleissä oli jonkin aikaa sitten myynnissä valikoima erilaisia naruja 2,30e kappale, mm. 200 gramman paketti luonnonniintä! Hieman eri tasoa verrattuna askartelukauppohin, joissa samalla hinnalla saa jonkun 50 gramman paketin samaista tuotetta.

Ostin niintä heti vain "koska oli halpaa", tietenkin. :D En edes tiennyt mitä siitä askartelisin. Tällainen kuitenkin syntyi. Lelu on tarkoitettu papukaijoilleni, mutta luultavasti muutkin eläimet voisivat siitä nauttia, sillä namijemma-koloihin voi tunkea itse kullekin eläimelle sopivia herkkuja löydettäväksi!

Klikkaa isommaksi!

Tein niinestä muutamia lettejä ihan normaalisti letittämällä. Letin purkaantumisen estämiseksi sidoin niinenpätkällä letin kiinni. Osaan tein solmut, ja näihin viritin puunpalat, joihin oli porattu pitkittäin läpimenevä reikä, ja lisäksi poikittain reikiä joihin saisi laitettuja herkkuja piiloon. Toisesta päästä laitoin niiniletit yhteen. Jätin narua sen verran että lelun saa niistä orteen tai kaltereihin kiinni.

Massiivipostaus pahvivirikkeistä

Innostuin tuossa jonkin aikaa sitten hieman askartelemaan lähinnä papukaijoilleni virikkeitä erilaisista pahvirullista, mutta mikä ettei näitä voisi käyttää myös jyrsijöillä ja kaneilla. :)

Materiaalina toimivat siis iso, paksu pahvirulla ja normaalit wc- ja talouspaperirullat. Nuo isot pahvirullat on halkaisijaltaan noin ~7 cm, ja pahvin paksuus on noin 2 mm. Niitä on meillä tapetoinnin jäljiltä, kun olen niitä itsepäisesti säästänyt vuosia. ;D Ensimmäisenä ideana oli vain tehdä neitokakaduille perinteinen jyrsimislelu paksusta pahvista, sillä pienen linnun nokkavoimat eivät kovin puuhun riitä. Sahasin ensin sähköisellä kuviosahalla putkesta palasia, sillä tuohon eivät kovin hyvin sakset tai puukko kykene (ainakaan näillä käsivoimilla). Sähkösaha kuitenkin tempoi pahvia liikaa, ja pahvi repeili. Niinpä siirryin käyttämään pienipiikkistä metallisahaa. Osasta pahvinpaloista tein puoliympyröitä ja osasta katkaistuja täysympyröitä (voisihan ne jättää kokoympyröiksi katkaisemattakin), ja porasin poralla niihin reikiä eri kohtiin.

Valmiita paloja ja alkuperäinen putki.

Noita palasia sitten vain laitoin narulla yhteen. Lisäsin namijemmaominaisuuden laittamalla myös palasia WC-paperirullaa, sillä niihin saa oivasti hirssinpalasia kiilattua motivaattoreiksi! :)

Innostuin siinä samassa tekemään myös toisenlaisen namijemmavirikkeen samoista materiaaleista. Idea on alunperin kaiketi esitelty Papukaija.fi -sivustolla Ruokajemma pahvirullista. Itse modifoin tuota hieman tehden rullasta hieman lyhyemmän pienemmille papukaijoille. Isolle linnulla tai paljon jyrsivällä nisäkkäällä nuo haastavammat lelut menevät hyvin, kun eläin joutuu tuhoamaan pahvia päästäkseen käsiksi herkkuun. Neitokakadun kaltaisille pienille linnuille ja muille pienemmille eläimille namijemmavirikkeiden vaikeutta voi säätää virikkeen paikalla ja monipuolisuudella, eikä virikkeen luo ole välttämätöntä olla jyrsittävää estettä. Jätin koloista isompia, sillä meidän neitokakaduja motivoi ainoastaan hirssi, joka murenee liian helposti jos sitä tunkee liian ahtaaseen paikkaan. Tässä siis lopputulos, tosin ilman herkkuja kun en laittanut lelua välittömästi tarjolle:

Tein samaan malliin perustuvan pienemmän lelun vielä rotillekin. Siinä on siis WC-paperirulla, jonka sisälle on tungettu kolme samanmoista. Tätä samaa mallia voi toteuttaa hyvin monilla eläimillä, kun tunkee lelun sisään niille maistuvia ja soveltuvia herkkupaloja. Neitokakaduilleni eivät tuonne mahtuvat herkut kovin kelpaa, mutta voin kuvitella kuinka hulluna isot papukaijat tällaiseen leluun olisivat kun sen sisälle tunkisi pähkinöitä. Tein tämän rotilleni, joten sisällä on pähkinöitä, kuivattuja leivänpalasia ja koirannappuloita. Virikkeen voi myös laittaa roikkumaan narulla, tai sen kylkiin voi tökkiä puukolla reikiä, jolloin eläimen on helpompi alkaa jyrsimään pahvia.