Neitokakadu Nemo oli kaverillani syntynyt nuori koiras joka saapui minulle äitinsä Iineksen kanssa kun kaverillani ei enää riittänyt mielenkiinto niitä pitää. Se syntyi suunnilteen alkuvuonna 2004, ainoana poikasena ja jäi asumaan synnyinkotiinsa.
Nemo ja Iines muuttivat luokseni syksyllä 2007, vain pari päivää Samaran saapumisen jälkeen. Ne pääsivät heti aluksi samaan aviaarioon ja yhteiselo oli alusta asti hyvin sujuvaa. Nemolla oli kaunis kruunumainen töyhtö, jonka se oli perinyt äidiltään. Nemon isä Legolas oli lutino, väri jota edustavat neitokakadu saattavat olla muita heikompia ja herkempiä. Legolas oli vielä lutinoksi rähjäinen ja sillä oli suuri kalju päälaellaan. Legolaskin olisi muuttanut luultavasti meille, ellei se olisi menehtynyt tuntemattomasta syystä ennen tuota ajankohtaa. :(
 |
| Iines, Nemo (poikaspuvussaan) ja Legolas ensimmäisessä kodissaan. |
Valitettavasti jonkin aikaa meillä asuttuaan Nemolla alkoi ilmetä omituisia päänravistelukohtauksia, joihin eläinlääkärikään ei osannut sanoa mitään varmaa. Nemo oli sairashäkissä eristyksissä lämpimässä ja välillä se voi hyvin ja välillä huonommin. Loppujenlopuksi pieni lintu kuitenkin heikkeni ja menehtyi. Ruumiinavausraportti paljasti, että Nemo oli syönyt paljon kuituja esim. sisalköydestä, joka oli muodostanut vaarallisen kuputukoksen. Meillä noita köysiä ei ollut saatavilla, joten Nemo oli aloittanut vaarallisen köydenahmimisen jo edellisessä kodissaan. Meillä ei tuon jälkeenkään ole juuri tuosta syystä köysiä linnuilla käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti