Esittely: Neitokakadu Iines

Iines on jo pienesti mainittu merkinnässä Neitokakadu Nemo, sillä onhan Iines Nemon äiti... Iines tuli siis samaan aikaan Nemon kanssa kaveriltani. Iines on hankittu/syntynyt joskus 1998-1999 vuosien aikaan, joten se on jo yli kymmenvuotias! Iines on hyvin komea lintu, sillä se on suurikokoinen, sileäsulkainen ja sillä on mahtava töyhtö! Sen ryhti ei ole mitä parhain, vaan lintu on himppasen eteenpäin nojallaan.

Alunperin Iines on lähtöisin jostain oululaisesta eläinkaupasta. Se edellisessä kodissaan pesi pariin kertaan jo menehtyneen puolisonsa Legolaksen kanssa, mutta vain Nemo selviytyi munasta aikuisikään saakka.

Iines, tosin hieno töyhtö ei tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa.

Iines on jossain välissä ollut melko kesy, ja se tuli kädelle, tosin hieman vastentahtoisesti. Nykyään se on saanut elää lintuhuoneessa muiden lintujen kanssa, joten se on hieman villiintynyt. Se on silti erittäin kiltti lintu, eikä pure jos sen joutuu ottamaan kiinni.

Luonteeltaan Iines on hyvin rauhallinen, johtuen ehkä vanhuuttaan tai koska se ei välttämättä oppinut poikasena kunnolla leikkimään. Se yleensä istuu orrella ja seurailee muita muttei leiki leluilla niin paljoa kuin nuoremmat lintuni.

Iines on koiraiden mieleen, sillä kaikki meillä asuneet koirasneitokakadut ovat Iineksestä tykänneet. Samaran mieleen tämä ei ole ollut, kun vaikka joskus meillä olikin tasaparit, olivat molemmat koiraat silti enemmän Iineksen perään. Ehkä Iineksellä on muiden lintujen nähtäväksi asti hyvät geenit. :) Iineskin ehkä tietää tämän, sillä se on Samaran tavoin ajoittain ongelmamunija. Onneksi kumpikaan tytöistä ei pahemmin innostu hautomaan, vaan joskus keväthuumassa munia tippuu orrelta vähän liian tiuhaankin tahtiin. Pohjamateriaalin vaihdolla ja valaistusta säätämällä on tästäkin ongelmasta toistaiseksi päästy hyvin eroon.

Jonkin aikaa Iines ja Samara asuivat meillä kahdestaan, kunnes pientä parvea tuli täydentämään Tobias. (Tobbysta oma merkintänsä myöhemmin.) Iines ja Tobias rakastuivat heti, ja lempi leiskui jo pari päivää ensitapaamisen jälkeen.

 
Vaikka en lintujani aiokaan luultavasti pesittää, olisi Iineksen ja Tobiaksen jälkikasvu ollut varmasti poikkeuksellisten kaunista katseltavaa, sillä molemmat ovat/olivat todella kaunisrakenteisia lintuja, mitä yhtään neitokakadujen standardeista ymmärrän. :3 Harmi, että Tobias menehtyi ennen tätä kokeilua. Nykyään pienessä parvessani ei ole kovin tiiviitä parisuhteita, vaikka Möykky yrittääkin Iinestä välillä liehitellä ja ajoittain pääsee parittelemaankin sen kanssa.