Jossain välissä elämää, vuosia sitten, hullaannuin hiiristä. Normaalit kesyhiiret pelottivat hieman hajuineen, vaikka minihiiri (kesyhiiren pienempi muunnos) kuumotti joskus pahastikin. Sitten kun mahdollisuus kotona minihiiriin oli, niitä ei näkynyt missään.
Jonkin aikaa sitten törmäsin rytinällä hiirifoorumilla kahteen maailman pienimpään jyrsijälajiin: vaivaishiireen ja afrikkalaiseen kääpiöhiireen. Molemmat iskivät sydämeen, vaikka ne ovatkin aika erilaisia hiiriksi. Kun pentuja tuntui olevan jo jonkin verran tarjolla muillekin kuin aktiivisille hiiri- tai herppiharrastajille (pikkuhiiriä kasvatetaan myös matelijanruoaksi), rohkaistuin laittamaan hiirifoorumille ilmoituksen ostettavista kääpiöhiiristä. (Vaivaishiiret ovat yhä Suomessa lemmikkinä niin harvinaisia, ettei niiden saamisesta ollut kyllä toivoakaan.)
Pian sainkin kasvattajalta vastauksen, että hänellä on kääpiöhiiren poikasia saatavana. Omana ehtonaan oli, että itse voisin ottaa hiiret vastaan PetExpo-messuilla, sillä eihän täällä kotopohjolassa mitään kasvattajia asunut! Onneksi tämä sopi kasvattajalle hyvin. Poikueeseen sattui jopa kahden värisiä hiirulaisia, joten voin jopa erottaa pienet toisistaan!
Annoin kuljetusboksin kasvattajalle ensimmäisenä messupäivänä, ja sunnuntaina sain boksin hiirineen takaisin. Hiiret pärjäsivät puoli päivää boksissa hyvin, tosin niiden ikikauhistunut ilme kertoi vähän muuta. Kotiterraarioon päästyään ne tutkivat ensin koko terran läpikotaisin, ennen kuin rauhottuivat.
Pienien nimet ovat vielä harkinnassa. Yhteisnimenä niillä on kaverini Miljan keksimä "Pikkulat", tosin voipi olla että sanon niitä myös "pojiksi", sillä ne ovat lemmikeistäni ainoa poikaporukka. Yksilötasolla mietinnässä ovat nimet Mini ja Nano tai yltiömaskuliiniset Brutus ja Maximus. Tällä hetkellä kannatan jälkimmäisiä, ja kutsumaniminä omassa päässä (ja toistaiseksi Petsiessä) pienillä ovat Punainen ja Sininen, sillä toinen on väritykseltään tiilenpunertava Agouti ja toinen vähän kylmemmän sävyinen Blue Agouti.
(Kuvissa Pikkulat ovat vielä kuljetusboksissa, ja juuri ennen terraan siirtämistä, joten pesämateriaalia on siksi vähän. Kokoviittauksena myöskin kahden euron kolikko.)
Ei ole totta, miten ihanan pieniä. :o HALUUUUUUUUUN!!! ;_;
VastaaPoistaOnko nuo mimmoisia lemmikkeinä? Miten helppohoitoisia ja vaivattomia ovat?
Voi ei, siis ei noin pientä ja söpöä saa olla. :D
Sellaisia hyvin herppimäisiä, eli ihan vaan katseltavia lemmikkejä. Vaivattomia todella ovat, kunhan ruokkii ja juottaa ja sillointällöin siivoaa niin pärjäävät hyvin! Tosin vaivattomuuden ohella myöskin hieman näkymättömiä, katoavat hyvin sisustettuun, tilavaan terraan kuin pieru saharaan. <:D Aika vahvasti hämäräaktiivisia, ei havaintoakaan päivällä vaikka kuinka tuijottelisi, illemmalla innostuvat juoksemaan vähän enemmän.
VastaaPoista